Työturvallisuuden kehittäminen on tavoitteellista toimintaa. Yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan tarkkaa tietoa yrityksen nykytilasta. Tiedolla johtamisen on oltava avainroolissa työturvallisuuden kehittämisessä. Organisaatiossa on oltava selkeät työkalut ja mittarit työturvallisuustilanteen nykyhetken arvioimiseen. Hyödynnettäviä mittareita ovat muun muassa organisaatiossa tehtävät työhyvinvointi- tai vastaavat kyselyt ja selvitykset. Mittareista saatua tietoa on analysoitava ja sen pohjalta tunnistetaan työturvallisuuden tason lähtökohtatilanne.
Työpaikkaselvitykset
Yksi olennainen osa lähtökohtatilanteen arviointia on työpaikkaselvitys, joka jo itsessään pitää sisällään jatkuvan kehittämisen periaatteen. Työpaikkaselvitys tehdään yhteistyössä työterveyshuollon sekä yrityksen työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun sekä esimiesten kanssa. Työpaikkaselvitys on osa ennaltaehkäisevää työturvallisuustyötä ja määrittelee osaltaan työterveyshuollon sisältöä ja toiminnan suuntaa. Selvitys pitää sisällään työstä tai työympäristöstä aiheutuvien mahdollisten vaarojen ja haittojen sekä niiden merkitysten arviointia työntekijän terveydelle ja työturvallisuudelle.
Työsuojeluorganisaatioon ja työsuojelun toimintaohjelmaan voit tutustua tarkemmin oppimisympäristön sivulta Työsuojelutoiminta työpaikalla.
Työterveyshuollon ja vakuutusyhtiön tilastot
Mittareina voivat olla myös työterveyshuollosta tai vakuutusyhtiöstä saadut tilastot, jotka sisältävät esimerkiksi tietoa tapaturmista maksetuista korvauksista. Kannattaa huomioida, että organisaation todelliset, välilliset kustannukset voivat nousta 3 – 5 kertaisiksi, kun otetaan huomioon esimerkiksi ylityöt, sijaiset, pelastus- ja ensiapukustannukset, tuotannon keskeytys, oikeuskulut jne. Maksetut korvaukset sattuneista työtapaturmista ohjaavat sekä perustelevat yleensä tehokkaasti työturvallisuuden investointitarpeita.
Tapaturmataajuutta mittaavat mittarit
Yleisesti käytettävissä oleva tapaturmataajuutta mittaava mittari on LTIF-tapaturmataajuusmittari (tai LTIFR =Lost Time Incident Frequency Rate). Laskentatavassa tapaturmasta johtuneita poissaoloja suhteutetaan miljoonaan työtuntiin. Tapaturmien määrän voi kertoa myös 200.000*:lla, joka vastaa 100:n kokopäiväisen työntekijän keskimääräistä työtuntia. Jos työtuntien kokonaismäärä ei ole tiedossa, laskelman voi tehdä kertomalla työntekijöiden lukumäärän, työntekijää kohden tehdyillä työtunneilla (sis. ylityötunnit, mutta ei lomaa, maksettua sairauslomaa tai lomarahaa). Tärkeintä on, että suhdeluku tulee vakioitua vertailukelpoisuuden kannalta. Jos haluaa tehdä vertailua toimialakohtaisesti, tällöin on käytettävä samaa mittaria kuin tapaturmavakuutuskeskus .
→ Siirry Tilastosovellus Tikkuun
Lisäksi on monia muitakin mittareita, kuten esimerkiksi TRIF (Total Recordable Incident Frequency) tai SR (Severity rate), mutta tärkeintä on löytää ne organisaatioon sopivat ja olennaisimmat mittarit, joilla seurataan työturvallisuuden kehittymistä.
Suuntaa antavia kustannuslaskureita
Työterveyslaitos on luonut työpaikkojen käyttöön tapaturmalaskuri Pikun, jolla voi laskea työtapaturman aiheuttamat kokonaiskustannukset, joko todellisen tai kuvitteellisen tapaturman näkökulmasta.
→ Siirry Piku-tapaturmalaskuriin
Poissaolokustannusten laskemiseen löytyy erilaisia laskureita. Tässä esimerkkinä poissaololaskurista vakuutusyhtiö Varman verkkosivuilta.
Työturvallisuus- ja läheltä piti -havainnot
Työturvallisuus- sekä läheltä piti -havainnot ovat hyviä ennakoivaan työturvallisuustyöhön liittyviä mittareita. Työturvallisuushavainnoilla tarkoitetaan kaikkia niitä havaintoja työympäristössä, työmenetelmissä tai -laitteissa, jotka voivat aiheuttaa tapaturman. Työturvallisuushavainto voi olla myös myönteinen asia (esim. kaikki käyttävät työturvallisuuskenkiä).
Läheltä piti -tilanteiden raportointi keskittyy odottamattomiin tilanteisiin, jotka olisivat tapahtuessaan voineet aiheuttaa henkilövamman. Heinrichin kolmio (alla) kuvaa vakavien onnettomuuksien ja vaaratilanteiden osuutta suhteessa lievempiin tilanteisiin, jotka potentiaalisesti voisivat johtaa vakavampiin onnettomuuksiin. Jos lievien vaaratilanteiden ja läheltä piti -tilanteiden osuutta saadaan vähennetyksi, pienenee todennäköisyys myös vakavien onnettomuuksien osuus.
Jos yrityksellä on entuudestaan käytössä sisäisesti teetetty työturvallisuus- sekä läheltä piti -havainnointimalli, antaa tämä hyvän lähtökohdan työturvallisuuden nykytilan arvioimiseksi. Työturvallisuus- tai läheltä piti -havaintoja, tai muita mahdollisia mittareita, voi hyödyntää yhdessä muun tiedon kanssa. Näin työturvallisuuden kehittämiseen tehdyt toimenpiteet antavat mahdollisuuden päätellä kausaliteettia, esimerkiksi onko henkilöstön läheltä piti –havainnoilla voinut olla merkitystä työtapaturmien syntyyn. Tämä edellyttää sitä, että tilanteet on huolellisesti analysoitu ja tietoa on hyödynnetty työturvallisuuden ennaltaehkäisyssä.
Vaarojen tunnistaminen ja riskien arviointi
Työsuojelutoiminnan perustana on työpaikan vaarojen ja riskien arviointi. Se on pakollinen riippumatta toimialasta ja yrityksen koosta. Riskien arviointi on kokonaisprosessi. Se kattaa vaaratekijöiden tunnistamisen työntekijän terveydelle ja turvallisuudelle, riskianalyysin sekä riskien merkityksen arvioinnin.
Vaaratekijöiden tunnistamisella tarkoitetaan kaikkien niiden tekijöiden tunnistamista, jotka voiva aiheuttaa vaaraa tai haittaa työntekijöille työympäristössä, työvaiheissa tai työolosuhteissa.
Riskianalyysissä arviot käsitellään todennäköisyys- sekä seurausarvioin. Analyysi voi perustua usein subjektiivisiin näkökulmiin. Tällaisissa tilanteissa kannattaa kirjata mielipiteet myöhemmin tapahtuvaa päätöksentekoa varten. Kun merkittävyys eli riskin suuruus on arvioitu, on työnantajan ryhdyttävä toimenpiteisiin riskien minimoimiseksi tai poistamiseksi.
Tämän jälkeen määritellään jatkotoimenpiteet, nimetään vastuuhenkilö(t) ja aikataulu riskin todennäköisyyden tai vaikutusten muuttamiseksi. Riskin merkitykstä voi arviointi ”todennäköisyys – seurausten vakavuus –riskimatriisin” avulla (kuva alla).
Työturvallisuuden kehittämisen työkalut -sivuilta löydät lisää mittareita sekä linkkejä eri tarpeisiin. Muita käytettävissä olevia tilastollisia mittareita ovat esimerkiksi:
- Työpaikkatapaturmien määrä
- Tapaturmapoissaoloprosentti
- Työpaikkatapaturmien vakavuus
- Sairauspoissaolojen määrä
- Sairauspoissaolojen syyt
Drone lähtökohtatilanteen arvioinnin tukena
Varastojen henkilö- ja trukkiliikenteen kartoitusta helpottaa dronen eli nelikopterin käyttäminen. Laite on hyödyllinen mm. kartoittamaan sisäliikenteen solmukohtia tai tuomaan esille tehtäviä, joissa työntekijän työskentely on riskialtista, esimerkiksi ylätasoilla olevien vaurioituneiden tai juuttuneiden lavojen vuoksi.
Lähtötilanteen kartoittamistyökalu ArkiArvi
ArkiArvi on Työturvallisuuskeskuksen kehittämä työkalu pienen työpaikan työturvallisuus- ja työterveysriskien lähtötason kartoittamiseen.
